Työn imu

Työn imu – voiko sen löytää uudelleen loman jälkeen?

Lomien jälkeen moni palaa töihin toiveikkaana, mutta myös hieman varovaisin mielin. Onko edessä innostusta vai väsymystä? Löytyykö työn imu vielä, vai jäikö se jonnekin menneeseen aikaan?

Työn imu ei tarkoita sitä, että kaikki olisi aina hauskaa. Se ei ole jatkuvaa flow'ta tai positiivisuutta. Sen sijaan se on tunnetta siitä, että työ antaa energiaa enemmän kuin vie. Että se vetää puoleensa. Että siinä on jokin syvempi merkitys.  

Kolme työn imun rakennuspalikkaa

Työn imua on tutkittu paljon, ja sen taustalla vaikuttaa erityisesti professori Wilmar Schaufelin malli. Hän kuvaa työn imua kolmen kokemuksen yhdistelmänä:

• Tarmokkuus – tunnetko sinnikkyyttä ja energiaa työssäsi?
  

• Omistautuminen – koetko työsi tärkeäksi ja mielekkääksi?
  

• Uppoutuminen – voitko keskittyä niin, että aika katoaa?
  

Nämä kolme yhdessä synnyttävät kokemuksen, jossa työ ei ole vain tehtävä, vaan paikka, jossa saa olla parhaimmillaan.

Työn imu ei synny sattumalta

Jos työn imu on hukassa, se ei tarkoita, että työ olisi huono, eikä myöskään, että sinä olisit. Se tarkoittaa usein, että jokin tärkeä yhteys on katkennut. Työn merkitys on hämärtynyt. Omat vahvuudet jäävät käyttämättä. Tai palautetta ei tule, vaikka yrittäisit parhaasi.

Mutta tässä hyvät uutiset: työn imua voi vahvistaa. Se ei vaadi jättimäisiä muutoksia vaan pieniä, harkittuja askelia.

Työn tuunaus: pieniä muutoksia, suuria vaikutuksia

Yksi tutkitusti toimiva keino on työn tuunaaminen (job crafting). Se tarkoittaa työn muokkaamista tavalla, joka tukee omia arvoja, vahvuuksia ja motivaatiotekijöitä.

Voit esimerkiksi:

• lisätä tehtäviä, jotka innostavat tai haastavat sopivasti,
  

• vähentää asioita, jotka vievät kohtuuttomasti energiaa,
  

• tai muuttaa tapaa, jolla työtäsi teet: aikataulua, vuorovaikutusta, yhteistyön muotoja.
  

Pienillä säädöillä voi olla iso vaikutus siihen, tuntuuko työ kuormittavalta vai mielekkäältä.

Entä esihenkilön rooli?

Työn imu ei ole vain yksilön sisäinen asia, se syntyy vuorovaikutuksessa. Siksi esihenkilöllä on valtava vaikutus siihen, pääsevätkö työn imu ja innostus kukoistamaan vai kuihtuvatko ne näkymättömiin.

Esihenkilö voi tukea työn imua esimerkiksi:

• tarjoamalla selkeyttä ja autonomiaa,
  

• kysymällä, missä työntekijä kokee onnistuvansa ja missä ei,
  

• ja ennen kaikkea osoittamalla, että työ on arvokasta ja tekijä tärkeä.
  

Milloin sinä koit viimeksi työn imua?

Työn imu ei ole jatkuva olotila, eikä sen tarvitsekaan olla. Se voi olla hetkittäinen tunne, jonka tunnistaa siitä, että työ ei vain vie, vaan myös antaa.

Lomien jälkeen on hyvä hetki kysyä:
Mitä kaipaan työltäni juuri nyt?
Mikä vahvistaa minun työn imua?
Entä mitä voisin itse tuunata:.pienesti, mutta tarkoituksella?

Ehkäpä työn imu ei ole kaukana, vaan ihan tässä – sopivalla tavalla herätettynä.